Tanskalaista peltiosaamista Pääkkösellä

Eletään kevättä 2015 ja epäonnisen rekrytoinnin seurauksena Nina Pääkkönen on turhautuneena juuri julistanut, ettei hän palkkaa ikinä enää ketään. Hetkeä myöhemmin ovi käy, Emil Johannessen kävelee Pääkkösen toimistoon sisään kysymään töitä. Ja totta kai hänet palkattiin asentajan tehtäviin. Kyseessä on nimittäin siinä määrin peltialan erikoismies, että eihän tuollaista tilaisuutta olisi voinut päästää käsistä. Kerrotaanpas Emilistä vähän enemmän.

Peltisepän koulutus Tanskassa

Emil Johannessen on kotoisin Tanskasta ja siellä hän on myös kouluttautunut peltisepäksi. Tanskassa peltisepän koulutus on hyvin erilainen kuin täällä Suomessa. Koulutus kestää neljä vuotta ja linjalle ei ole mahdollista päästä ilman, että ensin on tehnyt sopimuksen yrityksen kanssa. Yrityksellä on vastuu opettaa oppilaalle käytännön tehtävät ja toimintamallit. Tähän Emil Johannessen toteaakin: ”Se ei ole vain koulu. Olet vastuussa yritykselle ja sinulla on velvollisuus hoitaa hommat kunnolla.”

Ensimmäisen kolmen vuoden aikana koulutukseen sisältyy sekä putkiasentajan että peltisepän opintoja. Ja sitten viimeisen vuoden aikana erikoistutaan – Emilin tapauksessa peltisepäksi. Lähtökohtana on, että jokaisella oppilaalla olisi valmistumisensa jälkeen osaaminen sillä tasolla, että voisi tahtoessaan perustaa oman yrityksen. Tanskassa ei myöskään ole työmailla työnjohtajaa, vaan tekijän täytyy hallita omat tehtävänsä itsenäisesti. Valmistuttuaan Emil työskenteli ensin kuusi vuotta kotimaassaan peltialan tehtävissä ja 2010 hän muutti Suomeen, missä peltisepän työt jatkuivat.

Perinteinen peltisepän työ

Peltisepän työ on hyvin perinteistä ja vaatii paljon käsityötä. ”Tanskassa peltisepän töihin voi kuulua hyvin perinteisiä kohteita kuten kirkkojen kattoja, erilaisia torneja ja kupoleita. Kuparia ja sinkittyä peltiä. Näihin käytetään tekniikoita, joita ei tänä päivänä käytetä. Meneehän siihen enemmän aikaa ja rahaa, mutta se on toissijaista. Tärkeintä on tehdä toteutukset perinteisellä tyylillä”, Emil Johannessen kertoo. Tanskassa on viisi peltiyritystä, joilla on näyttöjensä perusteella edellytykset ja osaaminen kansallishistoriallisten kohteiden peltitöihin. Tarjouskilpailu ei ole edes avoin kaikille. Perinteisiä peltitaitoja Emil on päässyt hyödyntämään myös Suomessa. Kun häneltä kysyy, mikä on ollut mieleenpainuvin kohde, on vastaus selvä: ”Taivallahden kasarmi. Kaarevan katon ansiosta siellä tehtiin paljon erikoistöitä. Juuri sellaista, mihin olen koulutuksen Tanskassa saanut.”

Suomessa rakennusalan tehtäviä usein väheksytään ja puhutaan ”duunareista”. Tanskassa tilanne on kuitenkin eri. Alaa arvostetaan siellä kovasti ja tekijät ovat ylpeitä ammatistaan. Syystäkin, onhan heillä erinomainen koulutus ja ammatti, jota arvostetaan. Oman ammattiyhteisön kesken jaetaan aktiivisesti tietoa ja kerrotaan omista työkohteista. Arvostuksesta ja alan tasosta kertovat myös vaativat työnhakuprosessit ja -kriteerit, sillä ketä tahansa ei todellakaan töihin oteta. Ja tällaisena Tanskan valtio haluaa tilanteen myös pitää: ”Kaikki rakennusalan koulutukset ovat Tanskassa oppisopimuksia. Kolmannes ajasta on teoriaa koulussa ja kaksi kolmannesta käytännön työtä työnantajan leivissä. Valtio tukee yrityksiä, että he ottaisivat opiskelijoita ja alan taso pysyisi korkeana.”, Emil Johannessen kertoo.

Peltisepäksi Suomessa

Suomessa sen sijaan päteviä peltimiehiä ei välttämättä löydy, vaikka heitä etsisi. Ja se ei ole varsinaisesti ihme, kun rakennuspeltisepän koulutuslinjalle otetaan 16 oppilasta vuodessa ja perusprosentilla osa heistä jättäytyy vielä matkan varrella pois. Tämä määrä ei valitettavasti riitä mitenkään takaamaan peltialan ammattilaisten tasaista jatkumoa ja alan tietotaidon säilymistä. Varsinkin, kun peltiosaajat jakaantuvat vielä kattoyrityksien, autokorjaamoiden ja peltifirmojen kesken. Ammattitaitoisia peltiseppiä saa tarvittaessa ihan oikeasti etsiä. Jonkun verran kouluttautumista tapahtuu onneksi myös oppisopimuksen kautta, jolloin peltisepäksi opetellaan tekemällä. Ja näinhän se on aina perinteisillä käsityöaloilla mennytkin, ”kisällinä mestarin opissa” jakaen oppia eteenpäin. Kun tilannetta vertaa Tanskaan, olisi meillä Suomessa paljon parantamisen varaa sekä alan koulutuksen että arvostuksen osalta. Pääkkönen on onnekseen kuitenkin onnistunut keräämään itselleen huipputiimin alan osaajia, jotka ovat lisäksi ihan huipputyyppejä.

Työnjohtajan tehtäviin oppisopimuksella

Emilillä tapahtui edellisen työnantajansa alaisuudessa työtapaturma. Vaikka siitä onkin kulunut jo yli kuusi vuotta, kivut muistuttavat asiasta edelleen. Oli aika miettiä jotain uutta. Jotain missä omaa osaamista olisi kuitenkin mahdollista hyödyntää. Ja kuten keväällä 2015, palaset loksahtelivat myös nyt paikalleen. Emil pääsi aloittamaan työnjohtajakoulutuksen oppisopimuksena Pääkkösellä toukokuussa 2020 ja kahden vuoden päästä hänen olisi tarkoitus valmistua. Tutut työkaverit ja -paikka säilyvät, mutta työtehtävät muuttuvat. Luvassa on työmaa-arviointeja, suunnittelua ja projektinhallintaa sekä myös omien asentajien kouluttamista.

Emil kertoo, kuinka hienoa on, kun oma kädenjälki elää esimerkiksi kuparoidussa sipulikupolissa seuraavat 200 vuotta. Silti hän toteaa myös näin: ”Tuntuu, että olen nyt oikeassa paikassa. Pääsen haastamaan itseäni ja opiskelu tuntuu hyvältä. Voin hyödyntää kokemustani sekä alalta että tästä firmasta ja kehittää Pääkkösen toimintaa. Kokeilla omia ajatuksia, jotka voisivat olla yritykselle hyväksi.”

Asioilla todella on tapana järjestyä.